Kettupaita - kaksoisneulalla!

Lauantaina juhlittiin kummitytön 3v. synttäreitä. Lahjaksi tein pitkähihaisen paidan, koska entiset olivat kuulemma taas jääneet pieniksi. Pitkähihaisia paitoja annoin kummitytölle viime vuonnakin - pitääkö sitä koko ajan kasvaa? ;)

Ihanaa kettu-ankka -kangasta olen joskus ostanut 50cm palan Kangashamstereista, joten sitä riitti juuri tähän 92cm peruspaitaan. Hienointa tässä paidassa on se, että hihansuissa ja kauluksessa on elämäni ensimmäiset onnistuneet kaksoisneula-tikkaukset!

Katsokaa ja ihailkaa! Kansanopiston ompelukurssi tuotti tulosta jo ensimmäisen kerran jälkeen. Miten se kaksoisneula oli kuitenkin loppujen lopuksi aika helppo ja yksinkertainen juttu? No okei, kaulusresorissa on vielä harjoiteltavaa, mutta siitä ei voi syyttää kaksoisneulaa...

Paita on kerrankin myös sopivan kokoinen, hihoissa on pikkuisen kasvunvaraa. Olen tyytyväinen!

Ps. Kaava on Ottobre 4/2013 Fall Basic.

Pöllölauma liikkeellä

Kesän tullen havahduin siihen, että maailmaan on tulossa taas vauvoja. Serkulla ja hyvällä ystävällä oli laskettu aika melkein samaan aikaan. Onneksi muistin ihastelleeni tätä kaavaa Sömnadsmagasinissa (3/2014), joten idea oli valmiina. 

 

Kyseessä on siis söpöisä vauvan makoilualusta, jolle äiti-ystävät keksivät lisäkäyttöä vaunutäkkinä tai peittona. Tarkoituksena oli käyttää näihin mahdollisimman paljon laatikoista löytyviä kankaita, joten pöllöistä tuli melko kirjavia. Silmien kankaat ja välissä olevaa vanulevyä jouduin kuitenkin hakemaan Eurokankaasta. Muuten olen aika tyytyväinen omaan varastontyhjennykseen :)

Nämä ovat melko kookkaita ja ihanan pehmoisia, melkein teki itsekin mieli lysähtää pöllön päälle köllöttelemään... Tein pöllöjä lopulta kolme, että toisen hyvän ystävän vuodenvaihteessa syntynyt vauva sai myös omansa. Kukin pöllö on vähän omanlaisensa, koska kankaita on yhdistelty luovuudella. Ja ylläolevan pöllön siivet sojottavat vähän eri suuntiin, hups.

Kuten asiaan kuuluu, jokaisen pöllön on huolellisesti laatutestannut Melli. Teippiharja on yrittänyt saada kissankarvat pois laadunvalvonta-operaation jäljiltä.

Alla olevissa kuvissa pöllöpeitot ovat jo kovassa käytössä pikkuneitien pehmusteena.

Turkoosi tunika tyttöselle

Tämä syksy on ollut ompelun kannalta aika hiljainen, mutta veljentytön 8-vuotissynttäreille valmistui tällainen tunika-asu. Veljentytär on ihan itse hyväksynyt kankaat ja värit, joten kiva oli ommella. Yllätyksenä mummilta tuli lahjaksi vielä samaa värimaailmaa oleva neulepaita :)

 MiniPrints-tunika ja legginssit, kokoa 134cm, Ottobre 4/2013.

Kankaat EK:n palalaareista.

Tämä kaulusosa on vähän mitä on, mutta palvelee tarkoitustaan kuitenkin. Tykkään noista napeista kovin! Ne sopivat väreiltään täydellisesti, koska pohja on turkoosi ja kuviointi paitakankaasta löytyvää violettia. Ohjeessa olleet ommellut napinlenkit korvasin samalla kuvionauhalla josta tein vyölenkitkin.

Huonolaatuisesta sovituskuvasta käy ilmi, että tunika on melkoisen väljä hoikalle veljentyttärelle, mutta hän sitoi luovuudella tunikan vyöllä napakaksi. Myös legginssit ovat vyötärön kohdalta hieman väljät, vaikka omaan silmään se kuminauha näyttikin ihan älyttömän lyhyeltä... Pieniä on nämä pienet tytöt!

 

 Kisun mielestä linnut on kiinnostavampia kuin ompelukset. 

 

Blogin paluu!

Erinäisistä syistä johtuen (esim. tietokoneen hajoaminen) blogi on ollut vähän tauolla, mutta täällä ollaan taas. Jeejee! Toivon mukaan bloggailu pääsee taas vauhtiin. Nyt joka tapauksessa muutama kuva tauon aikana syntyneistä ompeluksista...

Mooshy belly bunny syntyi nettiohjeella lahjaksi kummitytölle FB:n kangashamstereista hommatuista trikookankaan paloista. Se meni osaksi koko perheen piristyspakettia, johon kuului myös luettavaa äiskälle&iskälle. Nopea ja söpö ompelus tämä!

Tämä laukkukokeilu meni ystävälle joululahjaksi. Sisällä on myös pari taskua, mutta niistä ei tullut otettua kuvia. Kiva pikkulaukku tästä tuli ja ohje oli varsin selkeä. Kankaat ovat Eurokankaasta, ohje täältä.

Tämä jumpsuit on täsmälleen samanlainen kuin viimeksi tekemäni sininen pöllöhaalari. Eli Ottobren 4/2012 ohjeella koossa 62cm. Tämäkin kangas on kangashamstereista peräisin. Toinen yritys sujui paremmin kuin ensimmäinen, varsinkin vetoketjukaitaleen osalta. Etukappaleiden pöllörivitkin osuvat yhteen ihan sattumalta, en tajunnut yhtään kiinnittää asiaan huomiota kankaita leikatessani. Joskus onnistaa! :)

 

Tämä viininpuna-valkoinen pöllöhaalari meni lahjaksi ystävän marraskuussa syntyneelle vauvalle. 

Yksi joululahja on vielä jäänyt valokuvaamatta ja esittelyyn on myös tulossa upouusi ompelupöytäni! Lisäksi olen leikannut kaavat elämäni ensimmäistä takkia varten, nähtäväksi jää millaista jälkeä siitä tulee. Kiitos kommenteista niitä jättäneille, kohdataan taas:)

Lahjomuksia lapsukaisille

Tällä viikolla olen lähettänyt pehmeitä paketteja pikkuihmisille, toivon mukaan sopivassa koossa.

Serkun vauva sai pöllöhaalarin elikkäs jumpsuitin niin kuin sitä nykyään kutsutaan. Ohje on Ottobresta 4/2012, kokoa 62cm. Söpöisä ja pehmoinen siitä tuli!

Haalarin kanssa oli monenlaista vastoinkäymistä, erityisesti tuon vetoketju-kaitaleen osalta. Lopputulema on kuitenkin kelvollinen, vaikka vetoketjun alaosa onkin vähän niin ja näin. Seuraavalla kerralla toivottavasti laadukkaampaa jälkeä.

Serkun vauva on tyttö, joten yritin valkoisilla resoreilla ja pöllö-applikaatiolla saada haalariin vähän raikkautta. Applikaatio onnistui aika kivasti, turkoosia ompelulankaa ei vain tähän hätään ollut varastoissa. 

Veljen lapset tykkäävät avaruudesta ja tähtien katselusta kaukoputkella, joten heille askaroin astronauttipipat. Onnistuin hankkimaan tätä mahtis-kangasta FB:n kangashamstereista juuri näiden kahden pipon verran. Jee! Vuorena on lämmintä ja pehmeää velouria.

Pipojen ohje on Kukikkaista kuoseista. Mallina toimii paremman puutteessa Ihaa, jolle pipa on kyllä vähän liian suuri... :)

 

Synttärilahjomuksia 1-vuotiaalle

Lauantaina juhlittiin 1-vuotiaan kummityttöni synttäreitä. Olin jo kauan sitten bongannut Sömnadsmagasin-lehdestä (1/2012) söpön haalarin, jonka halusin kummitytölle ommella. Sattumalta onnistuin hankkimaan FB:n kangashamstereista myös sitä samaa lintukangasta, jota lehdessäkin oli käytetty. Söpöyttä!

Tämä on ensimmäinen vaate, jonka olen ommellut trikookankaasta. Jonkun verran aikaa menikin ohjeen ja työvaiheiden pohdiskeluun sekä ommelten säätämiseen. Ihan liian paljon aikaa tuhraantui kaksoisneulan kanssa säätämiseen enkä silti ikinä saanut ommelta siistiksi (vaikka jouduin siinä välissä vielä hankkimaan uuden puolakotelonkin...). Lopulta luovutin ja ompelin kauluksen tavallisella neulalla ja hihansuut kolmiaskel-siksakilla.Olen tyytyväinen!

Haara-osa on kiinni neppareilla vaipanvaihdon helpottamiseksi. Tämä tuonee erityisesti iloa kummitytön isälle, jonka mielestä "nepparit ovat paholaisen keksintö". Iloa se toi myös minulle, koska Prymin nepparipihtien käyttäminen on vaan niin todella hauskaa! 

Samaan pakettiin haalarin kanssa pääsi neuletakki, jota olen pikkuhiljaa neulonut jo jonkin aikaa. Siitä tuli ihana, vaikka raidat tarkoittavatkin miljoonaa pääteltävää langanpäätä. Langat olen värjännyt itse, kun olemme parin ystävän kanssa viettäneet kasvivärjäysviikonloppuja (ystävät ovat kummitytön äiti ja toinen kummitäti). Keltainen on värjätty kanervalla, vihreänruskea sipulilla ja punainen krapilla. Luonnonvärit hehkuvat upeasti syysvalossa ja sopivat loistavasti yhteen kummitytön punertavien hiusten kanssa.

Kuvassa neuletakkia esittelee synttärinalle, jolla on sama vaatekoko kuin kummitytöllä :)
Lisätietoja neuletakista Ravelryssä.

 

Kesälomahumppa

Kesän aikana olen tehnyt vaikka mitä muuta, mutta käsitöitä aika vähän. Kummitytön synttärilahjaksi ompelin kuitenkin kaksi pientä mekkosta, joten söpöjä lapsi-kuvia luvassa. 
  

Ohjeena on supersuosion saavuttanut Jungle Stripes (Ottobre 3/12), josta moni on tehnyt aikuisten tunikoitakin. 9-vuotiaalle kummitytölle tein nämä koossa 134cm Eurokankaan puuvilloista. Sopivat olivat, joten kannatti kysyä kummitytön äidiltä kokoneuvoa :)

Mekon ohjeessa on kaula-aukon ympärillä pienet rypytykset, mutta jätin ne pois vihreästä mekosta. Ajatukseni juoksi jotenkin niin, että vihreä mekko on rentoon arkikäyttöön ja kukkaversio pitseineen juhlavampaan meininkiin. Näin jälkikäteen ajatellen olisin hyvin ne rypytykset voinut tehdä vihreäänkin mekkoon, ei sitä eroa juuri päälle päin huomaa.

Kukkamekon pitsin olen joskus ostanut kirpparilta ja se sopikin tähän aika kivasti ruusukuvioineen.

Viimeisellä kesälomaviikolla kummityttö kävi vielä luonani kylässä. Särkänniemen lisäksi askartelimme ja ompelimme, kummityttö on innostunut samoista puuhista kuin minäkin. Allaolevan pehmokoiran ja pienen kassin kummityttö ompeli pienellä avustuksella tarkasti ja huolellisesti. Koiran kaavat SK 5-6/12. 

 

Nyt on taas edessä ihana arki ja elokuun hämärät illat. Oi kotoilun ihanuutta!

Kesäfiilis

Lämmintä on, aurinko paistaa ja kesävaatteita kaivellaan kaapin perältä! Viikonloppuna seikkailin Turussa parin hyvän ystävän ja 8-kk vanhan kummityttöni kanssa. Samalla pääsin valokuvaamaan myös hempeän kesämekon, jonka tein tyttöselle joululahjaksi. Vähän tuli kiire sen kanssa silloin joulukuussa niin kuvaaminen jäi välistä...

Tämä on tällainen helppo ja nopea perusmekko kuminauharypytyksillä. Ohje on sellainen, että sillä pystyy periaatteessa tekemään minkä kokoisen mekon tahansa. Rypytykset on siis ommeltu niin että alalankana on kuminauhaa. Yllättävän helppoa!

Kangas (puuvillaa) on mielestäni tosi sievä ja kesäinen, mutta kaipasin mekkoon jotain pientä ekstraa. Sen vuoksi tein olkaimet vaaleanpunaisesta satiininauhasta, tuli vähän juhlavampi meininki. 

Ohje tähän löytyi kirjastosta lainaamastani Weekend Sewing-kirjasta (kuvia sisällöstä täällä).



 

Värejä veljenpojalle

Lauantaina juhlittiin veljenpoikani 4-v. synttäreitä. Veljenpoika rakastaa värejä, autoja ja isosiskon mekkoihin pukeutumista. Synttäripäivän hittejä olivatkin uusi autorata ja viininpunainen röyhelömekko. Noin puoleksi minuutiksi saimme pojan sovittamaan ompelemaani asua :)

Ohjeen näihin housuihin ja paitaan löysin Sömnadsmagasin-lehdestä 4/2012. Ruotsinkielinen ohje ei ihan heti aina auennut...miten niin axelsöm on olkasauma? Eihän siinä ole mitään järkeä! Lopputuloksena kuitenkin paita ja housut, joten käännösongelmistakin selvittiin.

Oma suosikkini ovat nuo jätti-isot taskut! Niihin voi piilottaa salaisuuksia tai vaikka isosiskon leikkipalikoita, kun ilkikurisuus iskee (niin tiedetään joskus tapahtuneen). Salama McQueen on tämänikäisten poikien idoli, joten en voinut vastustaa kun löysin silityskuvan sattumalta. 

Housujen sivusaumassa on ensikertaa käytössä myös uusi ompelumerkki, johon olen aivan rakastunut. Ne ovat niin kiiltäviä ja kauniita! Toisella puolella on nimeni, toisella puolella sydänkuvio. Tilasin näitä Etsystä varsin edukkaasti, suosittelen Hobbytime-kauppaa !

 

Nostalgia-mekko

Syyskuun alussa sain uuden kummitytön, mistä riemastuneenä päätin heti ommella tyttöselle ihanan kesäisen mekon (jossa tuore ihmislapsi voisi sitten kesän tultua ihastuttaa vanhuksia kaikkialla). 

Sopivan ohjeen löysin blogeja katsellessani, sen nimikin on Itty Bitty Baby Dress. Niin söpöä! Ainoa ongelma oli, että mekon koko oli n. 3kk ikäiselle vauvalle. Eihän ihanaa kesämekkosta voi pitää keskellä talvea! Onneksi mekosta oli olemassa myös suurempi versio. Eikun ompelemaan!

Mekon valmistuttua totesin, että se on iso. Ihan liian iso n.9kk ikäiselle. Tässä vaiheessa tarkistin suurennetun version koon ja huomasin, että se oli tarkoitettu n. 3-vuotiaalle. Darn. Hetken harmituksen jälkeen totesin, että onneksi pienillä tytöillä on tapana kasvaa. Ja ehkä seuraavalla kerralla luen ohjetta hieman tarkemmin...

Alunperin mekosta ei pitänyt tulla ihan näin "Amerikka vuonna 1952", mutta jotenkin se silti miellyttää silmääni. Enkä voi lakata ihailemasta noita helmarypytyksiä, jollaisia yritin tässä ensimmäistä kertaa. Ai että!

Vyötärön kukkatsydeemiin katsoin ohjetta jostakin kirjaston kirjasta. Tykkään siitä!

Mekon olkaimet kiinnitetään vain solmimalla, mikä on mielestäni aika innovatiivista. Silloin mekon voi säätää juuri kyseiselle hurmaaja-lapselle sopivaksi. Toistaiseksi mekko nyt siis koristaa kirjahyllyäni, mutta siirtyy sitten jossain vaiheessa kummitytön kaappiin.

Vauvoille

Alkusyksystä (2011) lähipiirini suorastaan tulvi vauvoja. Niitä putkahteli kaikkialla enkä voinut vastustaa kiusausta tehdä pienenpieniä vauvayllätyksiä.

Kolmelle vauvalle tehtailin sarjatuotantona tällaisen kimonomallisen paidan Weekend Sewing -kirjan  ohjeella (kirjan lainasin kirjastosta). Malli on nimeltään Lucy's Kimono ja oli lupauksensa mukaisesti nopea ommeltava.

Pinkki paita meni serkkuni tyttärelle, raidallinen ystävän pojalle ja Marimekko-kankainen tärkeän mentorin pojalle. Kankaat olen ostanut paloina Eurokankaasta ja Marimekon tehtaanmyymälästä. 

Näitä tehdessäni opettelin samalla kiinnittämään vinokanttia. Erilaisten ohjeiden tavaamiseen meni tovi ennen kuin vinokantin salaisuudet avautuivat. Välillä mietin, että olisi ehkä sittenkin kannattanut olla hereillä peruskoulun käsityötunneilla...